Köyhyys

Näin itsenäisyyspäivänä jotenkin pisti mietittämään Suomen tila. Nykyinen lama ei ole enää naureskelun ja leikin asia. Köyhyys on puhuttanut paljon myös mediassa. Siitä puhutaan, mutta asialle ei tehdä mitään. Ainakin siltä tuntuu. Vai onko edistys vaan hidasta? Ei köyhyydelle ole nytheti-ratkaisua ja sitä tulee aina olemaan enemmän tai vähemmän.

Pistää mietityttämään, miten itse vastustaa köyhyyttä ja luokittelee itsensä muka köyhäksi opiskelijaksi. Tekopyhää, varsinkin kun tuhlaa itse omat rahansa turhaan. Luulen, että mulle olisi asennemuutos kohdillaan ja ehkä se tästä lähteekin.
Ensilumi tuli eilen ja ilmatkin tuppas kylmenemään. Mites meidän maan kodittomat? Mä valitan, etten halua lähteä ulos koska on kylmä. No, toiset ne asuu ulkona. Mulla on sentään lämmin koti. Valitan, ettei ole ruokaa vaikka kaapissa olisi kaurapuuroa, nuudelia ja spagettia. Ja leipää. Nuohan on ruokaa. Valitan, ettei ole varaa ostaa joka kuukausi uusia vaatteita ja kyllästyn edellisiin uusiin vaatteisiin kuukaudessa. Toiset hakee vaatteensa kierrätyskeskuksesta, omistaa niitäkin ehkä muovikassillisen. Valitan myös siitä, ettei mulla ole isompaa telkkaria, vaikka pitäisi olla tyytyväinen siihen, että edes on telkkari.
On äärettömän häpeällistä huomata tälläisiä asioita itsessään. Ja kyllä mä sen ihan myönnänkin, että näinhän mä toisinaan teen. Pitäisi oppia tosissaan olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina haikailla sen perään mitä ei ole. Ihan naurettavaa oikeasti.
Oma asennemuutos ei edistä köyhyyden poistamista eikä anna suojaa kodittomille talvipakkasella. Ei se auta ketään muuta, kuin itseäni. Mutta sekin on jo jotain, siirryn ainakin pois omasta, itseaiheutetusta köyhyydestä. Silloin on ehkä hieman helpompi myös arvostella Suomen toimintaa köyhyyden poistamiseksi, ei ainakaan tule tekopyhä olo.

Suosin kyllä kierrättämistä vaatteissa ja tavaroissa, vien ylimääräistä tavaraani joko kierrätyskeskukseen tai pelastusarmeijan kirpparille. En mä täysi snobi ole. Osallistun keräyksiin pienillä summilla suht usein.

Mutta miksi pitää näyttää ihmisille olevansa varakkaampi kuin on? Toki hieno asunto, uudet tavarat,jatkuvasti uusiutuva vaatevarasto ja kyky tarjota myös kavereille safkat pistää ystävät ihailemaan tai ehkä jopa kadehtimaan. Mutta mitä muiden ihailulla ja kateudella tekee, jos se perustuu ainoastaan materiaan ja sen määrään? Kyllä mä oikeastaan mielummin ottaisin sen, että ihmiset pitää mua hyvänä tyyppinä huolimatta siitä, mihin mulla on varaa ja mihin ei.
Nykyään ei ole häpeä olla köyhä. Tai vähävarainen. Ei enää niin paljoa kuin ennen. Ei sosiaalinen status enää riipu niin paljoa varallisuudesta.

On hyvä ajatella näitä asioita, koska ymmärtää omasta elämästään yllättävän paljon. Mun mielestä se parantaa oman elämän laatua ja huojuttaa aikaisempia arvoja, mahdollisesti jopa luo uusia arvoja vanhojen tilalle. Toivottavasti vähän järkevämpiä sellaisia.

PS. Linnan juhlat on mun mielestä typerä homma, köyhät kattoo ku eliitti bailaa. Tai no, eihän ne köyhät katso, ei niillä välttämättä ole telkkareita. Eikä mestaa missä telkkariaan pitäisi. Vähävaraiset siis katsoo, kun eliitti bailaa. Onneksi niillä on yleensä älyttömän rumia mekkoja joita voi hyvällä omallatunnolla arvostella.